Moni tuhahtelee otsikon kysymyksen kuullessaan. Tuhahtelu aiheutuu siitä, että ruotsalaisten (oletettuun) ylimielisyyteen suomalaisia kohtaan on kyllästytty. Ensinnäkin; tuo ylimielisyys ei kuitenkaan useimmiten ole olemassa oleva ilmiö. Toiseksi; olemme jo oppineet ruotsalaisilta paljon, joten miksi lopettaa uuden oppiminen nyt?

Ruotsi, eurooppalainen kansakunta

Fakta on se, että Ruotsi on aina ollut lähempänä Manner-Eurooppaa kuin Suomi. Maantieteellinen läheisyys on tuonut mukanaan myös henkisen läheisyyden. Manner-Eurooppaan nähden Suomi on käytännöllisesti katsoen saari. Lentomatkailun yleistyminen ja Euroopan sisäinen vapaa liikkuvuus ovat kirineet etäisyyksiä, mutta olemme yhä edelleen Ruotsia jäljessä tässä suhteessa.

Ruotsi on ollut historiansa aikana merkittävä eurooppalainen, alueellinen suurvalta. Ruotsi-Suomesta puhuminen on lähinnä propagandistista puhetta, sillä tosiasiallisesti nykyisen Suomen alue oli vain itäinen osa Ruotsin valtakuntaa. Tämän ei tarvitse johtaa alemmuudentunteeseen, mutta tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, Juho Kusti Paasikiveä lainataksemme.

Lähihistoriassa, lähinnä toisen maailmansodan jälkeen, Ruotsi on ollut myös lähempänä länsieurooppalaisuutta. Suomi joutui kylmän sodan ajan tasapainottelemaan idän ja lännen välissä. Pyrimme länteen, mutta meillä ei ollut varaa suututtaa itäistä naapuriamme. Ruotsi kykeni toimimaan maailmassa paljon vapaammin huomattavasti pienemmin reaalipoliittisin rajoittein. Tämä kaikki merkitsee kuitenkin sitä, että ruotsalaisilla on erilainen status ja erilaiset resurssit käytössään.

Positiivinen ilmapiiri

Moni länsinaapurissa enemmän aikaansa viettänyt tai sinne muuttanut suomalainen on havainnut, että Ruotsin ilmapiiri on positiivisempi. Ihmiset ovat helpommin taipuvaisia kannustamaan toisiaan, eikä epäonnistumista pelätä siinä määrin kuin Suomessa. Itsensä häpäisemisen pelko ei estä ihmisiä yrittämästä tavoitella unelmiaan kohti.

On myös selvää, että onnistumiset ruokkivat onnistumisia. Ruotsi on 1800-luvun alun sotiensa, joissa se hävisi Suomenkin Venäjälle, jälkeen onnistunut miltei kaikessa, siltä ainakin joskus vaikuttaa. Sosialidemokraattien kansankoti-ideologia onnistui luomaan suurimmalle osalle ruotsalaisia hyvät elinolosuhteet ja toimivan demokratian aiemmin eurooppalaisella mittapuulla melko köyhään maahan.

Ruotsi on ollut pohjoismaisen yhteiskuntamallin päämoottori, ja tuota mallia on ihailtu maailmalla laajalti. Voisi sanoa, että ruotsalaisessa yhteiskunnassa on helppoa olla positiivinen.

Keskusteleva kulttuuri

Suomessa naureskellaan usein ruotsalaisten keskustelukulttuurille, diskuteeraukselle. Eipä silti, osaavat sille nauraa ruotsalaiset itsekin. Pienetkin asiat tuntuvat vaativan palaverin ja perinpohjaisen keskustelun ruotsalaisilla työpaikoilla ja muissa yhteisöissä. Kaikilla on oikeus tulla kuulluksi ja kaikkien mielipide halutaan kuulla. Mutta ovatko nämä sitten nauramisen arvoisia asioita?

Suomalainen introvertti kiroaa usein itsekseen, että taaskaan hän ei saanut suutaan auki tärkeässä paikassa. Ehkä avoimempi ja keskustelevampi kulttuuri voisi tuoda myös suomalaiseen yhteiskuntaan ja pienyhteisöihin uusia näkökulmia? Tietenkään en kannata ylilyöntejä tälläkään saralla. Joskus vain on tekojen, ei sanojen aika.

Lagom, juuri sopivasti

Yhdessä mielessä ”lagom” on ihan niin kuin sisu, vaikka merkitseekin jotakin aivan muuta. Sitä on nimittäin hankala kääntää vieraille kielille. Lagom tarkoittaa ”ei liikaa, ei liian vähän”. Se on sopivasti. Se on haaleaa, mutta ei sanan negatiivisessa merkityksessä. Kuka ties suomalaisilla on hieman slaavivaikutteita sen suhteen, että tunnumme olevan monasti taipuvaisia äärimmäisyyksiin. Kahvi juodaan mustana, miehillä on lyhyt tukka ja saunaan mennään lauantaina.

Okei, myönnetään – nämä kulttuuriset stereotypiat, jos ovat koskaan totta olleetkaan, ovat murtumassa kovaa vauhtia. Kuten sanottua, olemme tulleet yhä lähemmäs Eurooppaa. Nuoret suomalaiset kokevat olevansa itsestään selvästi eurooppalaisia. Ehkä tässäkin mennään silti toisinaan äärimmäisyyksiin: suomalaisuutta ei osatakaan enää arvostaa muiden maiden ollessa mahdollisia asuin- ja työskentelymaita.

Kenties ripaus lagomia olisi paikallaan myös kansainväliselle nuorelle sukupolvellemme. Voimme olla sopivissa määrin kansainvälisiä ja eurooppalaisia, mutta silti sopivasti myös suomalaisia. Sillä tavalla lagomisti.

Oppiminen on helppoa

Meidän on helppo oppia ruotsalaisilta. Pohjanlahden yli ei vielä ole rakennettu siltaa, mutta kulttuurinen silta on olemassa. Ruotsissa asuu miltei 700 000 ruotsinsuomalaista, joista arviolta ainakin noin 220 000 puhuu suomea äidinkielen osaamistasoa vastaavalla tasolla. Samaten Suomessa asuu miltei 300 000 ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvaa suomalaista. Lisäksi työikäisistä suomalaisista noin kaksi kolmasosaa ilmoittaa osaavansa ruotsia.

Ruotsalaisetkin voivat oppia suomalaisilta

Mikäli avaamme mielemme ja pyrimme oppimaan läntisiltä naapureiltamme, joudumme asettautumaan vuorovaikutussuhteeseen. Tai joudumme ja joudumme – kenties tämä sanavalinta kielii jotakin suomalaisuudesta? Pikemminkin meille avautuu mahdollisuus vuorovaikutukseen. Tällöin voimme myös tarjota ruotsalaisille niitä oppeja, jotka itse olemme omista lähtökohdistamme saaneet ja hyväksi havainneet.

En missään nimessä voi väittää, että suomalaiset olisivat olleet onnekkaita kokiessaan neljä sotaa 1900-luvulla ruotsalaisten selvitessä pyöreällä nollalla. Voimme silti ottaa traumatisoivista kokemuksista jotakin opiksemme. Sisu ei ole pelkkä tyhjä sana, se on todellinen, olemassa oleva voimavara. Kenties voisimme opettaa sitä ruotsalaisille? Eivät he sitä tietenkään täysin voi koskaan sisäistää, ja se lieneekin meidän onnemme.

Loppujen lopuksi on hyvä todeta, että emme me suomalaiset ja ruotsalaiset niin kovin erilaisia ole. Monet muista maista tulevat pitävät ruotsalaisia hiljaisina ja vähän ujoinakin – adjektiiveja, joita me suomalaiset olemme tottuneet liittämään lähinnä itseemme. Jos suomalainen tuntee olonsa kotoisaksi jossain muussa maassa kuin Suomessa, on se todennäköisesti juuri Ruotsi.