Henkilöbrändäys on työelämän 2000-luvun yksi tärkeimmistä suuntauksista. Toisten mielestä kyseessä on buzzword, trendikäs sana vailla käytännön merkitystä tai sisältöä. Toinen joukko taas puhuu itsensä brändäämisen puolesta ja pitää sitä välttämättömänä työmarkkinoilla menestymiseen. Totuus löytyy usein ääripäiden välistä, ja niin on myös henkilöbrändäyksen suhteen.

Mistä itsensä brändäämisessä on kyse?

Jokainen meistä välittää itsestään mielikuvia tahtomattaankin. Nämä mielikuvat voivat olla tarkkaan harkittuja tai täysin tarkoituksettomasti välittyviä. Toisille tuntuu henkilöbrändi syntyvän ikään kuin itsestään, toiset taas tuntuvat ihmisinä melkein kuin tuotteilta. Ensimmäisen ryhmän kohdalla näin harvoin on, jälkimmäisen kohdalla taas työ itsensä brändäyksen suhteen saattaa vielä olla kesken.

Henkilöbrändäys on oman osaamisensa esiin tuomista. Se ei ole kuitenkaan vain reaktiivista ja esimerkiksi haastattelutilanteissa esiin nousevaa itsensä kehumista ja taidoistaan kertomista. Ei, kyseessä on pitkän tähtäimen prosessi, jota tulee pitää yllä muutoinkin kuin vain uusia työhaasteita etsittäessä.

Asiantuntijuuttaan ja ammattipersoonaansa on pidettävä esillä esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa jatkuvasti. Tästä ei pidä kuitenkaan ottaa liikaa paineita – joka viikko ei tarvita uusia tajunnanräjäyttäviä päivityksiä Twitteriin. Usein riittää, kun muistuttaa olemassaolostaan.

Sosiaalinen media ja itsensä brändääminen

Sosiaalisen median suhteen on hyvä olla perillä omalla nimellään ja omaan persoonaan helposti yhdistettävien kanavien yksityisyysasetuksista. Mikäli tilisi näkyvät avoimesti kaikille tai edes kaverin kavereille, on suuri todennäköisyys, että mahdollisessa rekrytointivaiheessa – etenkin vähän pidemmälle edenneessä vaiheessa – potentiaalinen työnantaja tulee törmäämään sosiaalisen median profiileihisi.

Peruslähtökohta on pitää tietysti pahimmat ördäyskuvat poissa, mutta tässäkään ei ole syytä mennä äärimmäisyyksiin eikä jokaista tuoppia tai drinkkilasia sisältävää kuvaa tarvitse sensuroida. Tavoittelemisen arvoisissa töissä ymmärretään, että työntekijät ovat ihmisiä ja tahtovat pitää hauskaa. Someprofiilista olisi kuitenkin hyvä näkyä myös ammatilliset mielenkiinnonkohteet.

Ei pelkkää sometusta

Pelkkää somea ei tietenkään itsensä brändääminen ole, vaikka Twitter ja LinkedIn ovatkin keskeisiä työkaluja siinä. Viestit todennäköisesti itsestäsi lähtien enemmän suullisesti ja muissa kirjallisissa yhteyksissä. Toki somessa on myös vahva visuaalinen ulottuvuus. Voidaankin sanoa, että henkilöbrändäys on pitkälti normaalia olemista.

Luonnollisesti viestintää on myös pukeutuminen. Siihen on hyvä kiinnittää huomiota ja pyrkiä hieman mukautumaan yrityskulttuuriin jo haastattelusta lähtien. Usein kuitenkin sopiva ala ja yritys sekä niiden näköiset ihmiset kohtaavat toisensa luonnostaan, eikä tiettyjä peruslähtökohtia, kuten yleistä siisteyttä, huomioonottavilla ihmisillä ole ongelmia tämän suhteen. Pukeutumiskoodista on kuitenkin hyvä olla perillä ainakin alustavasti.

On usein toistettu väite, jolle myös löytyy tutkimuksellista pohjaa, että suurin osa viestinnästämme on nonverbaalista eli sanatonta. Toisin sanoen: emme lähestulkoon aina kiinnitä huomiota siihen, mitä toinen sanoo, vaan siihen, miten hän sen sanoo.

Poliitikot ovat jo Suomessakin pitkään hyödyntäneet tätä henkilöbrändejä luodessaan. Miespoliitikkojen matala puheääni ja urheiluharrastusten esittely eivät useimmiten ole sattuman kaupalla syntyneitä. Puhetyyli ja -tapa määrittävät muiden mielikuvaa meistä pukeutumisen, ilmeiden ja kehonkielen lisäksi.

Henkilöbrändäys ei ole itsekritiikitöntä narsismia

Siinä se jo otsikossa tulikin. Varsinkin meillä suomalaisilla on usein ollut tapana ottaa syrjäänvetäytyvä rooli ja jättää turha itsensä korostaminen muille – esimerkiksi ruotsalaisille. Henkilöbrändäys ja itsensä brändääminen eivät ole ehkä meillä päin kaikkein luontaisimpia tapoja toimia. Ne leimataan helposti tyhjänpuhujien ja suorastaan narsistien puuhaksi.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että esittäisit olevasi jotakin muuta kuin olet. Jos toimit näin, voit mahdollisesti jonkin aikaa päästä valheellisesti eteenpäin. Jossakin vaiheessa – usein ennemmin kuin myöhemmin – tyhjänpuhumisesta jää kiinni. Ei, henkilöbrändin luomisessa tuodaan vahvemmin esiin omia osaamisalueita ja persoonallisuuden hyviä piirteitä. Voisi sanoa, että ollaan omana itsenään, mutta vielä tavallista voimakkaammin.

Ammattilaisten luomat brändit

Usein julkisuuden henkilöiden brändin takana on suurimmaksi osaksi joku aivan toinen henkilö kuin tämä henkilö itse. Suurikin yleisö on jo hiljalleen herännyt ymmärtämään, ettei megajulkkisten twiittien ja Facebook-päivitysten takana ole tämä julkkis itse. Yhdysvaltain presidentin, Donald Trumpin, presidentinvaalikampanjan aikaan arvuuteltiin ja analysoitiin, mitkä hänen tililtään tulevista twiiteistä ovat hänen itsensä kirjoittamia.

Trumpia voidaan käyttää esimerkkinä sekä henkilöbrändäyksen onnistuneena että epäonnistuneena esimerkkinä. Miehen nimi tunnettiin Yhdysvalloissa jo laajalti 1980-luvulla henkilöön tietoisesti liitettyjen mielikuvien ansiosta. Presidenttiyden jälkeen ja jo vaalikampanjan aikana brändin takaa on kuitenkin paljastunut henkilö, joka ei välttämättä ole muuta kuin brändinsä.

Itsensä brändäämisellä vielä lyhyt historia

Henkilöbrändäys eli personal branding -termiä käytettiin ensimmäisen kerran tiettävästi vasta vuonna 1997 ilmestyneessä artikkelissaan. Toki sisällöllisesti yhteneväisiä ajatuksia on esitetty jo aiemminkin 1900-luvun alkupuoliskolla. Internetin ja varsinkin sosiaalisen median leviäminen laajojen piirien käyttöön on kuitenkin antanut yhä enemmän käyttökelpoisuutta ns. mattimeikäläisten julkisen henkilökuvan rakentamiselle.

Myös kritiikkiä

Kritiikkiäkin henkilöbrändäys on toki saanut huimasti osakseen. Markkinoilla on varsinkin englanninkielisessä maailmassa tuhansittain itsensä brändäämiseen tarkoitettuja self-help-tyylisiä opuksia, joiden konkreettinen sisältö on erittäin köykäistä tavaraa. Brändätyn minän on myös usein kritisoitu olevan mahdollista kehittyä varsin kauas todellisesta minästä. Sen on myös katsottu edistävän ekstroverttien persoonien suosimista työkulttuurissa.